Yhden raggarin kertomus

Alkujohdatus kirjan sisältöön

 Moi kaikille!

Mun nimi on Paul (
Murphy ) Granholm ja olen syntynyt Helsingissä vuonna1960. Perheeni muutti
Stadista Porvooseen ollessani pieni ja olen kasvanut Porvoossa sekä viettänyt
sielä lapsuuteni ja osan nuoruudestani. Lähdin opiskelemaan musiikkia ja
soittamaan rumpuja Ameijan soittokuntaan olessani vasta 15 vuotias kaksi ja
puoli vuotta sielä ja Intin jälkeen muutin Tukholmaan asumaan jo 19 vuotiaana v
1979, ajatuksissa ostaa Amerikkalainen avoauto. Niitä kun ei silloin suomessa
vielä ollut ja olin nähnyt niitä vain elokuvissa. Asun edelleen Tukholmassa,
olen naimisissa ja olen onnistunut töräyttämään 3 lasta.

Olin jo nuorena
hyvin kiinnostunut vanhoista Jenkkiautoista ja ostinkin jo ensinmäisen
Jenkkiautoni jo 16 vuotiaana. Sillä cruisaileminen onnistuikin kiitos siitä
ajokortin omaavalle kolme vuotta vanhemmalle silloiselle blondi sairaanhoitaja
heilalleni. Kirja kertoo sen ajan Raggareista/meistä sekä Amerikan auto
kulttuurista enimmäkseen Jenkkiautoilun/Raggareiden kulta ajalta 1976-1984
Suomessa sekä Ruotsissa kun -50 luku oli tullut uudestaan vahvasti muotiin
kaikella lailla yhteiskunnassa nuorten keskuudessa.. Sekä myös sen aikana ja
jälkeen olevasta rinnakais elämästä  niissä ympyröissä. Kirja perustuu
täysin omiin kokemuksiini molemmissa maissa ja siinä nimettyjen henkilöiden
kanssa käytyihin seikkailuihin. Kirjassa ei ole käytetty niin sanottuja
kuulopuheisiin perustuvia väitettyjä tai väritettyjä kertomuksia. Vaan kaikki
on faktaa. Olen kuitenkin yrittänyt kirjoittaa kirjan hauskalla tavalla, koska
hauskaa se olikin suurimmaksi osaksi ja siinä hengessä mikä silloin vallitsi.
Olen myös käyttänyt sitä kieltä ja sitä puhe tyyliä mitä silloin käytettiin
että kertomus olisi täysin autenttinen. Mikä tarkoittaa että kirja sisältää
paljon slangi sanoja mitkä olen selventänyt kirjan viimeisellä sivulla. Lähinnä
siksi että ehkä osa ihmisistä ketkä ovat kirjasta kiinnostuneita ja jotka eivät
ole pääkaupunki seudulta tai ovat sen ikäisiä että eivät ole elänyt sitä aikaa
tai sillä lailla kuin me. Näin myös he ymmärtäisivät paremmin asioiden
sisällön. Kaikkia nujakoita en myöskään ole ottanut mukaan koska niitä on jo
mukana riittävästi muutenkin ja on paljon muitakin asioita kerrottavana. Mutta
poiskaan niitä ei voi jättää koska ne kuuluivat joka Raggarin päivän arkeen. Me
oltiin helvetin villejä ja tehtiin paljon kaikenlaista niin hyvää kuin
pahaakin. Opittiin myös tuntemaan eri Bändit ja ihmiset niiden ympäriltä niin
kuin Sleeper Sleepers ja Hurriganes ja pitkä liuta sen aikaisia Rockabilly
bändejä oltuamme heidän keikoilla usein. Melkein heti syntyi bändejen ja meidän
välille brotherhood suhde mistä tultiin henkilökohtaisesti myös frendejä
keskenään ja ollaan sitä vieläkin. Raggari yhteisö ja American auto kulttuuri
on tänä päivänäkin edelleen erittäin vahva ja mielenkiinto Amerikkalaisiin
autoihin on edelleen suuri koko Pohjoismaissa.

Tietysti se on
erinlaista kuin silloin, mutta jäljellä on vieläkin suuri joukko minunkin
nuoruuden ystäviä jotka vaikuttavat alalla. Heillä on myös omat kotisivut missä
olen mukana nimeltä. Www.stadin-raggarit.com
sieltä löytää myös paljon infoa meistä kaikista kallovammaisista. Mukana ovat
myös esimerkiksi joitain tunnettuja nimiä ja julkkisten kakaroita niin kuin
Jari Raninen (Aarno Ranisen poika) ja Ile Vainio (Juha Vainion poika) 
Hanne Ericson ( Stig Ericsonin tytär) ym.

Seikkailuja on
tarjolla jos jonkunlaisia ja tapahtumat alkavat jo ensi tapaamisistani
raggareihin ollessani vasta 14 vuotias. Siksi kirja kertookin pitkälti omasta
elämästäni ja tapaa mitä oli olla Raggari tuona aikana. Olen vieläkin
yhteydessä ja tekemisissä raggareiden kanssa niin täällä Tukholmassa kuin
Suomessakin. Tosin cruisailut ovat jääneet aika vähiin, ja Cadillacin
härännahkasohva on vaihtunut pitkälti olohuoneen sohvaan sekä alan kotisivuilla
selailuun. Luupokaa siitä ei saa, ja V8 ääni kovaäänisien kautta ei kylläkään
täytä Raggarin kriteerejä enään mutta hengessä ollaan mukana ja kirja
peruuttaakin nykypäivästä takaisin -80 luvun vaihteeseen slicksit savuten.
Hyvää lukutuokiota kaikille ketä aihe kiinnostaa, kiinnittäkää turvavyöt ja
sammuttakaa savukkeet. Saukko frilla ja Raybanit päähän ja olkaa hyvä. Ja
niinkuin Raggareiden Amerikan autojen takapuskureiden tarroissa lukeekin
Ruotsissa

“Älä naura Svensson juuri nyt sun tyttäres voi makaa meidän takapenkillä”

                                                   Ystävällisin terveisin,

     
                     
                   
 Paul (Murphy) Granholm

     
                     
                     
    Tukholma 2013